Hyvät oppimisrutiinit ovat mielestäni tärkeitä kaikissa kielen oppimisen vaiheissa – mutta edistyneellä tasolla niistä voi helposti luisua. Kun arki sujuu jo suhteellisen hyvin suomeksi, voi alkaa ajatella, ettei minun ehkä tarvitse enää keskittyä kovin järjestelmällisesti tai tietoisesti kielen oppimiseen – eivätköhän ne loppupalaset loksahtele paikoilleen ajan myötä, jos vaan kieltä kuulee ja käyttää riittävästi?
Näin kävi ainakin minulle. Mutta lopulta alkoi tuntua, että kielitaitoni oli jumittunut epätyydyttävälle tasolle. Aloin pohtia, mitä asialle pitäisi tehdä, ja mitä oppimisrutiineja oikeastaan mahtuisi kiireiseen lapsiperhearkeeni.
Tarjoan alla tiivistelmän nykyisestä rutiiniyhdistelmästäni, joka kulkee nimellä ”kieliputki”. Toivon, että se voi olla avuksi ja inspiraatioksi sinullekin!
Syöttö – mistä saan hyvää inputtia aivoilleni?
Havahduin noin vuosi sitten siihen, että kuulemani suomen kieli on enimmäkseen omien pienten lasten suomea! Laaja, haastava, uutta tarjoava kuuntelumateriaali oli vähissä. Mutta mitä kuunnella – ja milloin?
Televisiota ehdin katsoa hyvin harvoin, mutta podcasteja pystyn kuuntelemaan – ainakin yhdellä korvalla – kun pyöräilen töihin ja takaisin. Televisiollekin on löydetty säännöllistä aikaa sillä tavalla, että katsotaan silloin tällöin iltauutisia vaimon kanssa.
Kuunneltua inputtia saan tietysti myös silloin, kun keskustelen suomeksi kollegojen tai kavereiden kanssa. Kielen oppimisen kannalta saan niistä keskusteluista enemmän irti sillä tavalla, että varaan aikaa joko keskustelun jälkeen tai päivän lopussa sille, että merkkaan ylös uusia sanoja ja fraaseja tai tilanteita, joissa en kokenut pystyväni ilmaisemaan asiaani selkeästi.
Kuuntelun lisäksi olen vihdoin raivannut kalenterista aikaa pitkään toivomalleni asialle: luen säännöllisesti suomenkielistä kaunokirjallisuutta! Pienoisromaaneilla on ollut hyvä aloittaa, niitä lukiessa pääsee todennäköisemmin loppuun asti!
Muistiinpanot – mitä kirjoitan muistiin ja miten/minne?
Itselleni hyvin tärkeä saavutus viime vuoden aikana on ollut ”muistiinpanorefleksin” muodostaminen. Kun kuulen kiinnostavan uuden ilmauksen, jotain kielikysymyksiä herättävää tai muuten merkillepantavaa, pystyn muutamassa sekunnissa avaamaan puhelimeni sekä muistiinpanosovelluksen ”raakalistan”, johon lisään kaikki nämä kielelliset ilmiöt.
Kun kuuntelen podcasteja pyöräillessä, ei ole kuitenkaan kovin järkevää pysähtyä kirjoittamaan asiat heti listaan – mutta olen aika hyvä unohtamaan yksittäisiä sanoja ja fraaseja, jos en saa niitä nopeasti jonnekin muistiin. Tähän pulmaan käytän tuttua muistitekniikkaa, jossa kytken muistettavat asiat tarinaksi, joka tapahtuu tutussa kotiympäristössäni. Pyöräilymatkan jälkeen istun metrossa ja puran tarinan kieliainekset listaani.
Muistiinpanojen käsittely – mitä mä teen tolla pitkällä listalla?
Raakalistan tekeminen jo sinänsä edistää oppimista – mutta parempia tuloksia saa, jos listalla tekee jotain. Listaa säilytän Remnote-nimisessä sovelluksessa, josta kerron lisää myöhemmin. Listan käsittelyssä käyn läpi seuraavat kysymykset:
Tarkistanko netistä? Usein haluan lisää tietoa fraasin käytöstä tai sanan synonyymeista. Tavallisimmat työkaluni ovat Google-haku – usein lainausmerkeillä tai muilla erikoismerkeillä – ja Sanakirja.fi, josta yleensä haen samanaikaisesti tuloksia neljästä eri MOT-sanakirjasta (suomi, suomienglanti, synonyymisanakirja, sekä etymologinen sanakirja).
Pitäisikö kysyä ihan oikealta ihmiseltä? Monessa asiassa oikea ihminen on vieläkin paras tiedon lähde! Esimerkiksi synonyymien vivahteista, kohteliaisuudesta tai erimielisyyden ilmaisemisesta saan parempia vastauksia keskustelemalla natiivipuhujien kanssa. Jos raakalistaan merkitty asia on kysymyksen arvoinen, siirrän sen erilliseen kysymyslistaan.
Luonko kertauskortin? Viimeiseksi pitää päättää, teenkö merkinnästä Remnote-kertauskortin. Jos teen, tietoa tulee harjoiteltua tehokkaasti, mutta siihen menee aikaa. Jos jätän sen listaan sellaisenaan, kertaan sen joka tapauksessa silloin tällöin, mutta vain passiivisesti (lisää tästä alla). Vuosien varrella olen pikkuhiljaa kehittänyt kykyäni arvioida, kuinka vaikeaa minulle on muistaa tietty asia. Kertauskortin teen usein silloin, kun kyseessä on pitkä fraasi, täysin uusi sana, tai asia, jossa teen toistuvasti virheitä, kuten jokin tylsä pilkkusääntö. Kertauskortti on yleensä englannista-suomeen, eli kortti kysyy englanninkielisen ilmauksen suomenkielistä vastinetta.
Remnote – kertaussovellusten kuningas
Aikavälikertaus on tieteellisesti tehokkaaksi todettu oppimistekniikka. Sen ydinajatus on yksinkertainen – opittu asia kannattaa kerrata silloin, kun se on ”unohtumisen rajalla”. Tähän tekniikkaan pohjautuvat sovellukset, kuten Anki ja Remnote, pitävät kirjaa siitä, milloin ohjelman pitäisi syöttää kukin kortti käyttäjälle seuraavan kerran. Lopputulos on se, että opit asioita paljon pienemmällä aikapanoksella kuin jos esimerkiksi testaisit muistiasi joka päivä perinteisillä sanalistoilla. Lisää tekniikasta ja sen käytöstä voi lukea esimerkiksi tästä suomenkielisestä blogitekstistä tai tästä englanninkielisestä blogisarjasta.
Käytin pitkään Anki-sovellusta opittujen asioiden kertaukseen, mutta olen tänä vuonna vaihtanut Remnoteen. Remnoten pääetu on siinä, että se yhdistää nerokkaalla tavalla listojen ja korttien vahvuudet. Muistettavat asiat lisätään ranskalaisilla viivoilla listoihin (ja alalistoihin). Niitä voi sitten helposti muuntaa erityyppisiksi kertauskorteiksi – joko samalla kun merkintä luodaan tai myöhemmin. Kortteja kerrataan sovelluksen kertaus-osassa, joten muistiinpanot pysyvät kätevästi sekä listoina että korttipakkoina.
Tämä rakenne sujuvoittaa raakalistan käsittelyä, koska raakalista sijaitsee jo Remnotessa. Minun ei tarvitse kopioida tietoa sovelluksesta toiseen – muokkaan vaan merkinnän suoraan kortiksi. Pidän myös listat järjestyksessä sillä tavalla, että kunkin kuukauden merkinnät siirretään kuukauden lopussa raakalistasta erilliseen Remnote-listaan. Näin voin silloin tällöin nopeasti silmäillä edellisten kuukausien muistiinpanoja, ja näin kertaan säännöllisesti myös niitä asioita, joista päätin olla tekemättä kertauskortteja.
Ai niin, ja sitä pitää myös oikeasti myös käyttää…
Siinä on pähkinänkuoressa oma kieliputki, jolla pyrin tehokkaasti kanavoimaan arjesta imeytyneitä kieliaineksia aivojeni ytimiin ja, ennen kaikkea, aktiiviseen käyttöön. Löytyikö siitä jotain sinulle uutta ja hyödyllistä? Ja mistä rutiineista, tavoista ja työkaluista sinun kieliputkesi koostuu?
Ihan oman artikkelinsa arvoinen on myös kysymys siitä, miten saa opittua aktiiviseen käyttöön ja miten löytää ja ylläpitää arjessa riittävän monipuolisia ja haastavia kielenkäyttötilanteita. Sen artikkelin saatan kirjoittaa tänne seuraavaksi!